Eduskunta on kahteen otteeseen viimeisen viiden vuoden aikana osoittanut ylimääräistä rahaa rakennussektorille. Tarkoitus on ollut hyvä. Alan työttömyyttä helpotetaan sillä, että töiden tilaajille annetaan ylimääräistä porkkanarahaa jotta korjaushankkeita saataisiin käyntiin ja tekijöille sillä tavalla urakoita.

Tämä on AsOy-maailmassa täysin turhaa, kahdesta eri syystä.

Ensinnäkin, taloyhtiön korjaavat kyllä muutenkin sitä mitä pitää korjata. Määräaikaiset korjausavustukset vain ja ainoastaan sotkevat kaikkien osapuolten elämää. Suunnittelijat saavat yhtäkkiä hirvittävän määrän toimeksiantoja joita eivät kykene hoitamaan kunnialla ilman yli- ja viikonlopputöitä. Taloyhtiöt hätääntyvät kun on tarjolla ”ilmaista rahaa” ja sitä pitää tietysti ottaa vastaan. Isännöitsijät stressaantuvat koska ymmärtävät, ettei isoja julkisivu- tai putkiremontteja noin vain potkaista käyntiin hutiloiden tehtyjen suunnitelmien perusteella. Osakkaat hätäilevät kun ”hallitus, isännöitsijä ja kaikenmaailman turhat konsultit laiskottelevat juuri nyt, kun oikeasti pitäisi tehdä jotain kokouspalkkioidensa eteen”.

Näin kävi edellisen kerran 2009-2010 kun korjausavustuksia jaettiin. Sama nähtiin valitettavasti myös 2013-2014.

Toukokuussa 2014 eräs tuttu urakoitsija valitteli, että töitä ei ole. Tilauksia kyllä oli paljon mutta taloyhtiöt panttasivat niiden vahvistamista, koska eivät olleet vielä saaneet Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA) virallista avustuspäätöstä. Niiden ehto nimittäin oli, että töitä ei saa aloittaa ennen kuin taloyhtiö on saanut kirjallisen vahvistuksen avustuspäätöksen myöntämisestä. Tämä johti siihen, että kesän työt voitiin toukokuun sijaan aloittaa vasta heinäkuussa. Työntekijät pyörittelivät peukaloitaan eivätkä saaneet palkkaa. Sitten kun töiden aloittaminen sallittiin, oli sitä yhtäkkiä liika.

Toisekseen, avustukset ovat eettisesti väärä tapa toimia. Millä oikeudella kokonaan yksityisiä kerrostaloja tuetaan julkisin varoin? Veroja kerätään jotta yhteiskunnan perustehtävät hoituvat: Tiet ovat kunnossa, sairaalat hoitavat potilaita, valtionhallinto toimii, lapsia opetetaan kouluissa, jne. Muuhun julkisia varoja ei kuulu käyttää.

Julkisuudessa on lisäksi esitetty kolmas argumentti avustuksia vastaa ja se on, että rahat suurelta osin päätyvät virolaisille työntekijöille. Suomalaiset siis helpottavat naapurivaltion kansalaisten työllisyyttä.

Jos halutaan aidosti työllistävä vaikutus, olisi korjausavustuksiin varatut rahat pitänyt osoittaa uudistuotannolle esimerkiksi kaavoitusmaksuja alentamalla. Olemassa olevia rakennuksia korjataan kyllä muutenkin.

Walter Kylmäsilta