Tai sanotaanko diplomaattisesti, että vain osittain oikeassa. Kutakuinkin jokaisessa antamassaan haastattelussa viimeisen kahdeksan vuoden aikana Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Harri Hiltunen on toitottanut osakkaiden vaatimustason noususta ja että sen takia isännöitsijöiltä ja palveluntarjoajilta vaaditaan entistä enemmän.

Olen asiasta eri mieltä mutta se ei ole tämän kirjoituksen pointti. Tuon esille, että samaan aikaan myös isännöitsijöiden vaatimustaso ja odotukset asiakkaitaan kohtaan ovat nousseet. Ja väitän niiden nousseen roimasti enemmän kuin osakkaiden ja hallituksen jäsenten.

Isännöintialalle on viime vuosina tullut talouselämän eri kaupallisilta ja teknisiltä sektoreilta koulutettuja ja vankan organisaatio- ja prosessikokemuksen omaavia asiantuntijoita. He näkevät kiinteistöalan kokonaan uudella tavalla. Alanvaihto hoituu useimmin ammatti- ja jatkotutkintojen siivittäminä. Isännöitsijäkursseilla opitaan panostamaan ennaltaehkäisevään huoltoon, jaksottamaan korjauksia jotta vastikerahoitus ei kertaheitolla nouse liian suureksi, arvioimaan peruskorjaushankkeiden teknistä ja taloudellista kustannustehokkuutta,  elinkaariajattelua, ylläpidon tarkoituksenmukaisuutta, jne, jne.

Hallituksen kokouksissa meno on sitten jotain ihan muuta. Motivoituneen isännöitsijän on vaikea perustella itselleen, miksi käyttää arki-iltoja siihen, että istuu kokouksissa pohtimassa ”Kuka jätti pyykit roikkumaan viikonlopun yli vaikka on sata kertaa sanottu, että narut saa varata vain seuraavaan aamuun”, ”Siellä B-portaan ylimmällä tasanteella on jo viikon ajan ollut roska, eikö huoltoyhtiö tee mitään!”, ”Löylyhuoneen oven yläsarana repsottaa, voiko sitä kiristää vai laitetaanko pidemmät ruuvit?”, ”Onkohan se C-portaan nuorikko jälleen vaihtanut poikaystävää, oli nimittäin taasen uusi kasvo ovella kun eilen tulin kotiin, ja herran jestas minkä värinen sen likan kampaus on!”.

Yli puolet tämän maan AsOy-hallitusten kokouksista ovat itse asiassa illanistujaisia. Vaihdetaan naapureiden kanssa mukavasti kuulumisia. Hieman nyt kärjistän, mutta on tässä paljon totuuttakin. Toki käsitellään kiinteistön hoitoakin mutta kun hallituksen osapuolilla on asioiden hoitamistavoista ja neuvottelukäytännöistä niin eri näkemykset, ovat kokoukset monesti verrattavissa mihinkä tahansa yleiskeskusteluun.

Moderneilla isännöitsijöillä on myös perhevelvoitteita. Työpäivän jälkeen he hakevat lapset tarhasta, ruokkivat, leikkivät ja lopuksi lukeva heille iltasatuja. Vanhan ajan jäärät istuivat mieluummin hallitusten kanssa turisemassa formuloista ja mäkihypyn MM-joukkueen valintakriteereistä kuin että olisivat rupsahtaneen emäntänsä kanssa kotosalla.

Nykyajan isillä ja äideillä on nykyaikainen ote elämään, myös työelämään.

Iltakokouksista pääsee tietysti eroon hinnoittelemalla ne oikein (mallia voisi ottaa asianajajilta). Jos isännöitsijä halutaan kokoukseen kello 18 jälkeen, voidaan korvaukseksi laittaa vaikka 450 euroa per alkava tunti. Rupatellaan vaan pyykeistä, kampauksista ja saranoista, jos niin haluatte. Ja siihen tulee sitten vielä arvonlisävero päälle.

Harri Hiltunen, voitko järjestää liittosi jäsenyritysten hallituksille koulutusta siitä, miten taloja pitää hallinnoida ja miksi asunto-osakeyhtiöissä ylipäätään on hallituksia. Siten kokoukset olisivat jatkossa isännöitsijöille ammatillisesti antoisampia. Jos hallitusten jäsenten perusosaaminen ja fokusointi oleellisiin asioihin aidosti paranee, olen valmis kuuntelemaan mietteitäsi osakkaiden vaatimustason noususta ja ehkä olemaan kanssasi samaa mieltä.

Walter Kylmäsilta