Pankkikonserni Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ilmoitti Tanskassa 7.5.2015 pidetyssä seminaarissa, että ”80 prosenttia ihmisistä ovat idiootteja – ainakin, mitä tulee rahaan”. Nallen mukaan 20 % väestöstä hyödyntää enemmistön omaisuutta kasvattaakseen heidän kustannuksellaan itselleen vaurautta.

Väite on raflaava mutta onko Wahlroosin argumentointi relevantti AsOy-näkökulmasta? Valtaosa osakkaista ovat sitoneet kaiken tai suurimman osan varallisuudestaan taloyhtiöön, jossa heidän kotinsa on. Miten he suhtautuvat omaisuuteensa (eli niihin osakkeisiin, jotka oikeuttavat hallitsemaan heidän kotiaan)?

Lähtökohtaisesti ammatti-isännöitsijä ei pidä yhtään osakasta idioottina (ruokkivaa kättä ei koskaan kannatta purra) mutta siitä huolimatta, etenkin yhtiökokouksissa, on paljon tilanteita jotka ovat varsin idioottimaisia. Porukassa tyhmyys tiivistyy ja aikuiset ihmiset infantilisoituvat räkänokkaisiksi typeryksiksi. Enemmän kuin kerran olen kolmen tunnin kokouksen jälkeen mennyt uupuneena lähipubiin helpottamaan epätoivoista oloa yhdellä tai peräti kahdella tuopposella.

Voisi luulla, että enemmistö osakkaista kykenee järkevään ja loogiseen päätöksentekoon, joka edesauttaa asunto-osakeyhtiöön sijoittamansa pääoman säilymistä, ellei peräti kasvamista. Asunto-osakeyhtiöissä pääomat eivät kasaudu yksittäisille osakkaille vaan päätöksiä on kyettävä saamaan aikaan kollektiivisesti.

Oman kokemukseni mukaan niin myös on. Täällä Helsingissä asuntojen hinnat ovat päätähuimaavia ja järkeviäkin päätöksiä on taloyhtiöissä varmasti kyetty tekemään (joku ekonomisti voisi tosin olla sitä mieltä, että arvonnousu ennemmin johtuu kaupunkilaistumisesta ja vajaasta uusien asuinalueiden kaavoittamisesta).

Wahlroosin 20/80-logiikka ei sellaisenaan päde taloyhtiöissä muuta kuin yhdessä asiassa. Kun hallitus tuo korjaushankkeen yhtiökokoukseen, ovat ”idiooteiksi” luokiteltavat 20 prosenttia osakkaista 80 prosenttisesti äänessä. Idiootiksi luokittelen tässä yhteydessä periaatteellisista syistä asioita vastustavia osakkaita, jotka tarkoitushakuisesti haluavat olla äänessä.

Heidän lisäksi on toki eri hankkeita järkevin asia-argumentein vastustavia osakkeenomistajia mutta heille riittää mielipiteensä kohtelias ja punnittu suullinen esittäminen. Niihin suhtaudutaan aina asiallisesti.

Fiksua enemmistö käyttää puheenvuoroista 20 prosenttia. Kun puheenjohtaja puolentoista tunnin keskustelun jälkeen ehdottaa käsiäänestystä ilmenee, että maratonpuheenvuoronpitäjiä, eli 80 % äänessä olleita, ei kannattanut kukaan muu.

Walter Kylmäsilta