Tammikuun 23. päivänä 1940 silloinen EK, eli Suomen Työnantajain Keskusliitto, tunnusti ammattiyhdistysliikkeen tasavertaiseksi neuvotteluosapuoleksi työehtoja koskevissa asioissa. Katsottiin, että Suomen kehittyminen yhteen hiileen puhaltavaksi kansaksi edellytti sivistynyttä ja juridisesti sitovaa vuoropuhelua edunvalvontaryhmien kesken.
Historiallista tapahtumaa on jälkeenpäin kutsuttu Tammikuun kihlaukseksi.
Julkaisin marraskuussa 2015 tällä blogisivullani jutun nimeltä ”Kiinteistöveronmaksajain Keskusliitto”. Kävin siinä ehkä hieman liian kovakouraisesti Kiinteistöliittoon käsiksi. Siihen oli kuitenkin varsin painavat syyt ja niin on monelta osin edelleen.
Isännöintiliiton toimitusjohtaja Tero Heikkilän 5.2.2016 julkaisemassa tviitissä oli linkki blogikirjoitukseeni ja sen ansiosta se sai satoja ja satoja lukijoita. Siitä kiitokset.
Lukijoiden joukossa oli ilmeisesti myös Kiinteistöliiton sikariporras.
Yksi asia johti toiseen, puheluja soitettiin, kokouksia pidettiin, sähköposteja kirjoiteltiin, muistioita laadittiin, ohimoita hierottiin ja ja fakseja läheteltiin ristiin rastiin.
Henki oli, että nyt on oikea hetki haudata sotakirveet.
Lopputulos: Torstaina 18.2.2016 Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Harri Hiltunen jatkolähetti Isännöintiliiton toimitusjohtajan Tero Heikkilän tviitin. Siihen liitetyssä valokuvassa herrat lounastavat yhdessä molempien liittojen puheenjohtajien Matti Inhan ja Ilkka Elon kanssa.
Kiinteistöliitto oli tunnustanut Isännöintiliiton tasavertaiseksi neuvotteluosapuoleksi.
Kylmä vesi oli vihdoin lakannut virtaamasta.
Tviittiviestin otsikko on varsin iskevä: Yhteistyössä on voimaa!
Se, että minunlainen tuiki tavallinen pohjoishelsinkiläinen isännöitsijä saa yhdellä blogikirjoituksella isokenkäiset päättäjät saman pöydän ääreen on merkki siitä, että yhteistyön lisäksi myös sosiaalisella medialla on voimaa.
Liitot tarvitsevat toisiaan taistelussa viranomaisten mielivaltaa, epärehellisiä urakoitsijoita, tilaajia aliarvioivia palveluntarjoajia ja epäsuotuisaa yhteiskunnallista kehitystä vastaan. Yhtälailla liitot tarvitsevat toisiaan palvelujen kehittämisessä ja AsOy-äänen nostamiseksi sille kuuluvalle paikalle julkisessa keskustelussa.
Aivan kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä ja pääkaupunkiseudun taloyhtiöiden paikallisyhdistys haluaa vielä istua taistelukypärä päässä syvään kaivamassaan poterossa. Vai mitä sanotte Kiinteistöliitto Uusimaan neuvosta:
Kohteliaasti kysyn, mitä liittojen välisen vastakkainasettelun julkisella ylläpitämisellä voitetaan? En usko, että se antaa lisäpuhtia kiinteistöalan yhteisen asian puolustamisessa.
Me isännöitsijät hyväksymme, että olemme taloyhtiöille yksi palvelunmyyjä muiden joukossa. Emme enempää. Olen usein kuitenkin sanonut, hieman provosoivasti, että yksi peruskelvollinen ammatti-isännöitsijä vastaa kahdeksaasataa hallituksen jäsentä. Jälkimmäiset näkevät puut (osa huomio vain suoraan näkökentän edessä olevat oksat ja yksittäiset lehdet) mutta isännöitsijä näkee koko metsän. Hän ymmärtää koska kyseessä on talousmetsää, jossa pitää aika ajoin tehdä harvennuksia jotta se tuottaisi tulevina vuosikymmeninä, ja milloin rungot voi jättää keloutumaan. Lisäksi hän tietää, että ensimmäistäkään puuta ei voi olla ilman juuria. On tiedettävä mitkä niistä kasvavat syvyyttä ja mitkä leveyttä.
Taloyhtiöiden kannattaa hyödyntää sellaista osaamista.
Yhteistyössä on voimaa ja sovinnon saavuttamisen kunniaksi ehdotan täten tasavaltaamme uutta vuosittaista kansallista liputuspäivää.
Olkoon 18.2. tästä eteenpäin Helmikuun kihlauksen merkkipäivä.
Liehukoot sinivalkoiset liput uljaina Hangosta Utsjokeen helmikuun kahdeksastoista päivä suomalaisten asunto-osakeyhtiöiden loistokkaan tulevaisuuden kunniaksi!
Walter Kylmäsilta
Vihainen disponentti — kriittisiä kirjoituksia taloyhtiömaailmasta 