Maahamme perustettiin kymmenisen vuotta sitten Suomen Asunto-Osakkaat ry (SAO)-niminen yhdistys.

Se on alusta asti ollut varsinainen kummajainen. Yhdistyksen nimissä annetut lausunnot ja sen vastuuhenkilöiden ulostulot ovat olleet merkillisiä ja joissakin tapauksissa jopa AsOy-lain ja oikeuskäytännön vastaisia. Sen rooli asunto-osakeyhtiöiden järjestökentässä on hieman saman tyyppinen kuin Luther-Säätiöllä tai Nokia-Missiolla on evankelisluterilaisessa kirkossa. SAO:lla on oma asialistansa, jota se haluaa visusti ajaa erillään muusta yhteisöstä.

Keskusteluyhteyttä yhdistyksen ja isännöintikentän välille ei sen takia valitettavasti ole muodostunut.

Viimeiset viisi vuotta yhdistyksen edunvalvontatoimikunnan puheenjohtaja Lars Lundström on kunnioitettavan uutterasti luennoinut käyttövesi- ja viemäriputkien pinnoittamisen puolesta. Siitä on tainnut muodostua elämää suurempi missio.

Yhdessä asiassa (tosiaankin, vain yhdessä) olen Suomen Asunto-Osakkaat ry:n kanssa osittain samalla taajuudella. Siitä aihe tälle kirjoitukselle.

Harkitsin otsikoksi ”Insinöörit ovat väärässä” mutta päädyin tuohon yllä olevaan. Tiedän nimittäin hyvin paljon insinöörejä, jotka ovat oikeassa. Usean kanssa teen yhteistyötä ja luotan heidän vuosikymmenten kiinteistökokemuksen muokkaamaan osaamiseen.

Joitain esimerkkejä vinksahtaneesta insinöörilogiikasta:

Eräässä asiakasyhtiössäni tunnettu insinööritoimisto (itse asiassa tämän maan tunnetuin) laittoi laatimassaan kuntoarviossa uuden katon kuntoluokkaan 1 ja syöksytorvet luokkaan 4. Jälkimmäistä emme hallituksessa ymmärtäneet ja tiedustelin perustelua luokitukselle.

Sähköpostitse annettu perustelu oli sana sanasta seuraava: ”Minua pyydettiin vastaamaan, miksi kuntoarviossa vedenpoistojärjestelmän kuntoluokka on tyydyttävä. Laitoin sille tyydyttävän kuntoluokan, koska osaa vedenpoistojärjestelmästä ei oltu uusittu”.

Tämä on tavanomainen insinöörivastaus. Syy vedenpoistojärjestelmän huonouteen oli siis sen ikä. Minun ja hallituksen mielestä kuntoluokka oli erinomainen, insinöörin mielestä tyydyttävä.

Kyseisen taloyhtiön syöksytorvissa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Sadevesi tuli oikeaoppisesti niitä pitkin alas pihalle ja kaivoihin kuten pitikin. Sateesta ja myrskystä toiseen. Niin tulisi olemaan vielä vuosia ja vuosikymmeniä koska pelti, maalipinta ja saumat olivat täysin virheettömät.

Toinen esimerkki: Kone Hissit Oy:n isännöitsijätilaisuuksiin en ole enää vuosiin osallistunut. Firman myynti-insinöörejä on nimittäin ohjeistettu suorastaan huiputtamaan taloyhtiöiden edustajia. Huollettu ja ylläpidetty hissi kestää vuosikymmeniä mutta Kone tuputtaa meille isännöitsijöille 25 vuoden ikää ehdottomana takarajana. Sitä vanhempi hissi on ikäloppu ja se pitää uusia.

Kolmas esimerkki: Omassa taloyhtiössäni oli joitain vuosia sitten putkiremontti, perinteinen sellainen. Olin itsekin hallituksessa ja pohdimme pitkään mitä sähköjärjestelmille pitäisi tehdä. Suunnitteluorganisaatio piti osakkaille infotilaisuuden jossa ilmoitettiin, että ”myös kiinteistön yleisten tilojen sähköt kannattaa uusia , ne on yhtä vanhoja kuin putkistot ja sillä päästään hyvään lopputulokseen. Ne menevät siinä samalla”.

Sekään ei riittänyt. Sähkösuunnittelijan mielestä myös kaikki huoneistojen sisällä olevat pistorasiat ja sähkövedot olisi varmuuden vuoksi pitänyt uusia. Olivathan nekin jo 50 vuotta vanhoja.

Insinöörin luennon jälkeen valtaosa osakkaista olivat hämillään. Lopulta uusimme vain märkätilojen sähköt ja huoneistojen sähkökaapit. Nousut ja sähköpääkeskus jätettiin ennalleen. Ne olivat vanhoja, mutta toiminnoiltaan kunnossa. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin pidän päätöstä aivan oikeana.

Neljäs esimerkki: Tekninen isännöitsijämme tuli toimistoon naama punaisena muille tiuskien. Selvisi, että Helsingin ydinkeskustan arvokiinteistön peruskunnostusurakan infotilaisuudessa oli suunnitteluorganisaatio onnistunut myymään talon osakkaille peltikatteen uusimisen. Teknisen isännöitsijän mielestä ”riittäisi, että ne muutamat ruostekohdat harjataan ja katto maalataan uudestaan! Ei toimivaa vesikatetta herrajumala muutaman ruosteläikän takia tarvitse uusia!”

Rajusti kärjistäen voisi sanoa, että osa insinööreistä eivät ymmärrä, että sellaista jossa ei ole mitään vikaa, ei tarvitse uusia, vaikka se jo on vanhaa tai hyvin vanhaa.

Jos Avensikseni tuulilasi menee kiveniskemän takia rikki, uusin sen. Sivu- ja takalaseja en uusi, vaikka ”ne menisivät siinä samalla”.

Se pitää kyllä paikkansa, että synergiaetuja on eri korjaushankkeissa etukäteen kartoitettava. Niiden vatuloimisessa istun oikein mielelläni eri alojen insinöörien kanssa samaan pöytään. Erinomaisia ideariihiä on pidetty ja asiakastalojen peruskorjaushankkeiden aikatauluttamisista opittu lisää. Jos taloon julkisivuun asennetaan rappauksen uusimisen takia telineet, kannattaa miettiä mitä muuta voisi kunnostaa samalla. Se on osakkaiden maksamien vastikkeiden kustannustehokasta käyttämistä, ei tuhlaamista tai turhaa korjaamista. Perusosakkaat näkevät taloyhtiöissä neljä viisi vuotta eteenpäin. Ammatti-isännöitsijälle se ei riitä, ei ole liika vaadittu jos tarkastellaan kymmenen kaksikymmentä vuotta eteenpäin. Ja asioita on aina yritettävä  katsoa vähintään kolmesta eri näkökulmasta. Skenarioita on aina enemmän kuin yksi.

Yhteistä, objektiivista ja jakamatonta tilannekuvaa kiinteistön kunnosta ei kukaan ulkopuolinen insinööri voi saada aikaiseksi. Se on yhtä lailla liikaa vaadittu talon omilta osakkailta ja asukkailta. Jälkimmäisiin pätee harmillisen usein sääntö, että kun ollaan liian lähellä, ei nähdä – tai haluta nähdä – kunnolla.

Taloyhtiön palkkaaman ulkopuolisen insinöörin näkemys on hallituksen työkalu, ei lopullinen totuus. Absoluuttisen sellaisen voi saavuttaa, jos nyt käsillä olevaa hetkeä tarkastellaan muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua. Sitten se onkin jo jälkiviisautta.

Yhtä lailla kuin Lars Lundströmin edustama häpeilemättömän kritiikitön ja maksettu uskomus yksittäisen tekniikan ylivertaisuudesta on väärä, on Suomen insinöörikunnan mantra kaiken vanhan korvaamisesta uudella.

Walter Kylmäsilta