Otsikko Helsingin Sanomissa 8.7.2016: “Helsinki syyttää urakoitsijaa 100.000 euron remonttihuijauksesta”.

Otsikko Iltalehdessä 13.4.2016: “Isännöitsijä höynäytti hyväuskoisia taloyhtiöitä – kavalsi kymmeniä tuhansia”.

Heti alkuun: Epärehelliset roistot ovat jääneet kiinni ja se on hyvä asia. Toivon, että he kärsivät rangaistuksensa nöyrin mielin ja jatkavat sitten elämäänsä. Helsingin Sanomien uutisoimassa tapauksessa isännöitsijä on urakoitsijan kummisetä (mikä sinänsä ei merkitse mitään epäilyttävää).

Uudellamaalla tutkitaan parasta aikaa taloudellisia epäselvyyksiä kolmessa eri isännöitsijätoimistossa. En puolustele ketään ammattikuntani edustajaa, joka lähtee mieron tielle. Alamme maine ei kiinnijäämisistä kärsi, päinvastoin. Se on merkki siitä, että valvonta toimii.

Tässä kirjoituksessa valaisen alamme korruptiota ja rikollisuutta isännöitsijän näkökulmasta.

Saamme nimittäin aika ajoin kuulla ottavamme vastaan lahjuksia ja ilmaispalveluja yrityksiltä, joiden työsuoritteita taloyhtiöt käyttävät. Syytökset ovat varsin yleisiä. Jos taloyhtiön ikkunat on vaihdettu, epäillään suolaisen hinnan syyksi voideltua isännöitsijää. Jos lisätöitä tilataan, on osa tietysti maksettu isännöitsijän omalle tilille tai hänen mökilleen on jostain syystä ilmestynyt uusi kylpytynnyri.

Omien havaintojeni mukaan 99 % kaikesta isännöintialan “korruptiosta” tapahtuu joulupullojen muodossa. Huoltoyhtiöt, insinööri- & suunnittelutoimistot ja rakennusurakoitsijat käyvät pitkäripaisessa ja vievät alueensa isännöitsijöille glögi-, konjakki- tai viinipulloja.

Suurin osa firmoista ei tuo mitään tai ilmoittavat sähköpostitse lahjoittavansa joululahjarahat hyväntekeväisyyteen. Parin vuoden takainen Uusi Lastensairaala-keräys voimisti suuntausta merkittävästi ja johti usean isännöitsijän kurkun kuivumiseen.

Loput lahjukset ovat lounaita (nekin pääosin jouluaikaan) ja kutsuja jääkiekko-otteluihin. Olen itse käynyt kutsuttuna katsomassa Suomi-Ruotsi-maaottelua ja jalkapalloa. Golfinharrastajat saavat kesäisin kutsuja nimikkokilpailuihin, joita isot yritykset järjestävät. Niissäkin palkinnot ovat kuulemma varsin kohtuullisia.

Kosteita hiihtoreissuja ei ole ollut useaan vuoteen. Firmoilla ei enää ole mökkejä pohjoisessa ja harva halua oikeasti olla useita päiviä matkalla vieraiden ihmisten kanssa. Nykyajan perhe-elämä ei sellaista salli. Tämä suuntaus tosin koskee kaikkia suomalaisia yrityksiä ja niiden harjoittamaa suhdetoimintaa. Lapin kelohonkapalatsit ovat 70- ja 80-lukujen juttu.

Siinä on korruptio isännöintialalla kaksituhattaluvulla.

Entä se riihikuiva raha?

Ei onnistu. Palveluntarjoajien kirjanpito- ja tilintarkastuskäytännöt ovat nykyisin niin tiukat, että suuria summia on käytännössä mahdotonta saada pankista ulos ilman epäilyksiä filunkipelistä. Pankeilla on lisäksi velvollisuus ilmiantaa kaikki rahanpesuepäilyt.

Uusi tilaajavastuulaki on karsinut pois ilmiselvät huijariurakoitsijat, joilla voisi olla taipumusta isännöitsijöiden voitelemiseen. Pienyrittäjien mukaan laki on, hyötyyn nähden, tuonut mukanaan turhaa byrokratiaa. Itse pidän sitä erinomaisena vaikka tiedän, että mm. ennakkoverojen ja eläkemaksujen osalta edelleen voidaan halutessa toimia epärehellisesti.

Jos joku isännöitsijä toden teolla haluaa ryhtyä rikolliseksi – sanan varsinaisessa merkityksessä – on se aina mahdollista. Tavalla tai toisella.

Isännöitsijä A voi ostaa palvelun putkimies B:ltä taloyhtiö C:lle. Jos komponentin tukkuhinta on 500 euro, voi B laskuttaa C:ltä 2400 euroa ja A maksaa laskun C:n tililtä. Palkkioksi ylilaskutuksen hyväksymisestä B maksaa A:lle vaikka 600 euroa (jossain muodossa).

Tällainen, yli sadan tuhannen euron puhallus paljastui Helsingissä kymmenisen vuotta sitten. Isännöitsijä jäi kiinni ja sai todella kovan tuomion. Muutama vuosi sitten tunnetun vakuutusyhtiön rakennusvahinkotarkastaja jäi samanlaisesta rikoksesta kiinni ja maksoi hänkin siitä suolaisen hinnan.

Pääkaupunkiseudulla oli joitain vuosia sitten kummallinen tilanne. Me muut isännöitsijät tiesimme, että Isännöintiliiton silloisen puheenjohtajan yrityksessä oli epärehellinen rivi-isännöitsijä. Hän ilmoitti käyttämilleen luottourakoitsijoille haluavansa taloudellisia vastapalveluja. Puhumme pikkusummista, emme kymppitonneista. Kukaan ei raaskinut avata suutaan, koska firman omistaja sentään oli liiton puheenjohtaja. Asia päätettiin unohtaa.

Niin sanottu Lappeenrannan tapaus vuodelta 2015 ei ole esimerkki korruptiosta vaan kyseessä oli tyylipuhdas ja järjestelmällisesti toteutettu kavallus. Hyvämaineinen ja alalla arvostettu ammatti-isännöitsijä vei taloyhtiöiden tileiltä useiden vuosien ajan yli 100.000 euroa. Tietääkseni lainvoimaista tuomiota ei vielä ole. Kiinnijäämisen jälkeen tehtyä itsemurhayritystä en kommentoi, koska tietoni perustuvat kuulopuheisiin.

“Missä EU, siellä ongelma” sanoo Soini. Lainalaisuus pätee myös rahaan. “Missä rahaa, siellä rikoksia”.

Riski on olemassa mutta se ei kuitenkaan rajoitu vain isännöintialalle. Aika ajoin lehdistössä voidaan lukea epärehellisistä asianajajista ja edunvalvojista, jotka puhaltavat hyväuskoisia asiakkaitaan. On professoreita, jotka ohjaavat tutkimusmäärärahoja omille tileilleen. Siellä missä on varoja, on aina myös taloudellista hyötyä tavoittelevia henkilöitä.

Tavallisissa asunto-osakeyhtiöissä asianosaisia on kuitenkin niin paljon, että laajamittainen korruptio ja rikollisuus yksinkertaisesti ei onnistu. Jossain vaiheessa joku huomaa palaneen käryä.

Walter Kylmäsilta