Ministeri Kimmo Tiilikainen peräänkuulutti Iltalehden haastattelussa 8.12.2017 rekisteröintipakkoa, sääntelyä ja valvontaa isännöintialalle. Taustalla ovat ”lukuisat kavallus- ja petostuomiot, jotka on huomattu myös ympäristöministeriössä”. Tässä kirjoituksessa kerron, miksi ministerin väläyttämiä toimenpiteitä ei tulla panemaan käytäntöön.

Elinkeinomme rekisteröintipakko on julkisuudessa esillä kolmen neljän vuoden välein. Viimeksi laajamittaisesti, kun vuoden 2009 asunto-osakeyhtiölakia valmisteltiin.

Haastattelussa ministeri Tiilikainen kertoo, että vain 20% isännöintiliiton jäsenistä on auktorisoituja. Hän antaa rivien välissä ymmärtää, että se ratkaisisi ongelman.

Isännöitsijöiden auktorisointiyhdistys ISA oli, kun se perustettiin 80-luvulla, alaa voimakkaasti järkeistävä ja eteenpäin vievä yhteisö. Se yhdenmukaisti toimintoja ja ammattimaisti alaa, joka hyvin pitkälle koostui oman toimen ohella isännöintiä ”harrastavista” isännöitsijöistä. Neljännesvuosisadan aikana on tapahtunut paljon ja omasta mielestäni ISA-jäsenyys sellaisenaan ei merkitse mitään. Se ei estä kavalluksia ja petoksia. Auktorisointi ei tarkoita, että joku valvoo mitä ISA:n jäsenet tekevät. Olen ammattiurani aikana ollut yhdeksän vuotta töissä firmassa, joka oli ISA:n jäsen. Lähetimme kerran vuodessa yhdistykselle itse täyttämämme auditointiraportin ja valvoja kävi kerran kolmessa vuodessa toimistollamme. Käytännössä hän ei mitään tarkastanut tai valvonut vaan kyseessä on keskustelutilaisuus yrityksen johdon kanssa.

Jäsenyys loppui, kun kerran budjettia laatiessamme oivalsimme, että jäsenmaksuja maksetaan vain, jotta ISA olisi olemassa. Hyötyaspekti katosi vuosien saatossa ja jäsenyys muuttui itsetarkoitukseksi. Jo viime vuosikymmenellä ISA:lle kävi kuten SDP:lle, se kävi turhaksi. Menneisyys on uljas mutta nykymaailmassa sitä ei enää tarvita. Isännöintiala on mennyt niin paljon eteenpäin, osittain nimenomaan kiitos ISA:n.

Hallitus ja eduskunta ovat pitkään puhuneet normien purkamisesta. Olisi vastoin sovittuja periaatteita, että sääntelyä ja valvontaa lisättäisiin. Se maksaa aina. Esimerkiksi rakennusalalla on pakollista telinekorttia, vesityökorttia, tulityölupaa, tieturvakorttia, työturvallisuuskorttia, valttikorttia, henkilönostinkorttia, jne vaikka muille jakaa. Puhumattakaan siitä, että työmaalla pitää olla ympäristö-, sääsuoja-, riskihallinta-, laatu-, perehdytys-, turvallisuus-, alue- ja kosteudenhallintasuunnitelma.

Kaikki nämä ovat tärkeitä mutta viime kädessä joku ne aina kustantaa. Se ei ole palveluntarjoaja, vaan hänen asiakkaansa. Näin tulisi myös olemaan niiden kulujen osalta, mitä pakollinen rekisteröinti ja valvonta aiheuttaisi isännöintialalle.

Raflaavia otsikkoja on ollut aina ja itsekin tunsin aikoinaan isännöitsijän, joka jäi kiinni isoista kavalluksista. Alallamme ei kuitenkaan ole muita enemmän epärehellisiä toimijoita (niitä on loppujen lopuksi todella vähän) eikä se eroa muista, joissa käsitellään rahaa. Tiedän lähipiiristä professorin, joka laittoi yliopiston tutkimusrahat omaan taskuunsa. Asianajajat ja kiinteistövälittäjät rötöstelevät yhtä lailla eikä molempien alojen tiukka valvonta sitä estä.

Taloudellisesta mielessä isännöintialalla ei hyödytä ryhtyä roistoksi, talojen tileillä ei yksinkertaisesti ole kovin paljon rahaa (yleensä noin 2-4 kuukauden tuottoja vastaava summa). Muutamien kymppitonnien takia ei kannata pilata elämäänsä. Jos vähästä ottaa, havaitaan se varmasti. Hiukan isommissa toimistoissa kavaltaminen on sitä paitsi mahdotonta, koska silmäpareja on aina enemmän kuin yksi. Joku epäilee jossain vaiheessa jotain. Omassa toimistossani vain kirjanpitäjillä on oikeus käyttää pankkiohjelmaa. Hyväksyn itse ensin laskut mutta en maksa niitä.

Iltalehden jutussa ministeri pohtii lainsäädännön muuttamista, jotta isännöinti muuttuisi luvanvaraiseksi. Tämä on asia, mikä voisi luulla oleva tilaajien, eli asunto-osakeyhtiöiden, etujen mukaista. Ne saisivat varmasti ammattimaista isännöintiä, koska joku olisi etukäteen seulonut jyvät akanoista. Tilanne on kuitenkin päinvastoin. Nimenomaan meille ammatti-isännöitsijöille kiinteistöhallinnon harjoittamisen luvanvaraisuus olisi lottovoitto ja sillä olisi tuloksia voimakkaasti parantava vaikutus. Isännöinnissä markkinat laajenisivat, koska osa palveluntarjoajista (mm. yksinyrittäjät) lopettaisivat byrokratian takia. Hintoihin laitettaisiin rekisteröintipakon ja valvonnan aiheuttamien kulujen lisäksi voittomarginaalin kasvattaminen.

Tänään  on 24. joulukuuta ja voidaan todeta, että luvanvaraisuus ja rekisteröintipakko olisivat ammatti-isännöinnille todella mieluinen joululahja. Itse olen realisti enkä sen takia etukäteen kiitä pukkia.

Walter Kylmäsilta