Twitteristä löytyi jälleen kerran mukavaa luettavaa. Kimmo Karvinen -niminen kiinteistöalan toimija (ei isännöitsijä) on jo pitkään ollut Isännöintiliiton kimpussa. Aiheita on kaksi: Liiton kaupallisen toiminnan laajuuden salaaminen sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) käynnistämä tutkinta Isännöintiliiton mahdollisesti harjoittamasta kilpailulakien rikkomisesta. Asiasta kohistiin keväällä 2017 viraston tehtyä FBI-tyylisen rynnäkön liiton toimistoon. Tätä kirjoitettaessa tutkinta on kesken.
Perjantaina 16.2.2018 lounasaikaan tilanne kärjistyi äärimmilleen. Isännöintiliiton viestintäjohtaja Marjut Joensuu nimittäin blokkasi Karvisen twitterissä. Se tarkoittaa, että jälkimmäinen ei enää ollenkaan pysty lukemaan Joensuun viestejä.
Meille vanhemman väen edustajille tällainen on oikein hupaisaa. Somedigiaikana kyseessä on kuitenkin vakava selkkaus. Verrattavissa siihen, että valtio A vetää suurlähettiläänsä pois valtiosta B. Tai siihen, että Englannin prinssi William ei olympialaisissa aikoinaan suostunut tervehtimään vastaan kävellyttä Ruotsin prinssi Danielia. Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto blokkasi syksyllä 2017 twitterissä kansanedustaja Mikko Kärnän. Se ylitti uutiskynnyksen kaikissa isoissa lehdissä.
Kimmo Karvinen ei ole yksin pohdinnoissaan. Osa Isännöintiliiton paikallisyhdistyksistä kirjelmöi helmikuussa 2018 julkisesti sen puolesta, että rahan keräämisen sijaan liitto tukisi enemmän isännöitsijäyhdistyksiä. Ammatillinen edunvalvonta on nostettava enemmän esille ja yksi keino olisi kenttää kiertävän järjestöpäällikön palkkaaminen.
Somessa muutama muukin kiinteistökentän raskassarjalainen on esittänyt liittoa kohtaan kritiikkiä. Mikko Virkamäki ja Timo A. Järvinen tunnetaan piireissä.
Tietyt Karvisen esittämät syytökset ovat kovia. Esimerkiksi se, että Isännöintiliitto on jättänyt veroja maksamatta. Niin rajulle väitteelle soisi olevan jotain näyttöä.
Isännöintiliitto ei kata koko isännöitsijäkenttää mutta kovasti se on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tätä nykyä se on noin 15-vuotias ja perustettiin aikoinaan Isännöitsijätoimistojen liiton ja Isännöitsijäliiton yhdistyessä.
Rajuun kasvuun liittyy aina kipuilua. Niin on firmoissa ja kaikissa yhteisöissä. Osa liiton jäsenistä protestoi mutta valtaosa lienee tarpeeksi tyytyväisiä. Useat pitkän linjan isännöitsijät eivät ole mukana. Ammattilaisina kokevat, että jäsenmaksuille ei anneta tarpeeksi vastinetta ja oma osaaminen on korkeammalla kuin liiton työntekijöiden. Yksittäisissä juridisissa kysymyksissä voi kääntyä Kiinteistöliiton juristien tai suoraan asunto-osakeyhtiöihin erikoistuneiden asianajotoimistojen puoleen. Uudet isännöitsijätoimistot puolestaan käyttävät liiton jäsenyyttä markkinoinnissaan.
Joitain vuosia sitten pääkaupunkiseudulla viisi kuusi isoa yritystä jätti liiton ovet paukkuen. Suuret jäsenmaksut olivat yksi peruste, eräiden (arvonsa tuntevien) henkilöiden valitsematta jättäminen liiton hallitukseen oli toinen.
Liiton talous on hyvässä kunnossa. Asia, jota viime aikoina on toistettu, on taseen suuruus. Kassassa on yli miljoona euroa. Kun osa palveluista kuitenkin maksaa paljon, ovat jotkut jäsenet näreissään. Siihen perustui myös paikallisyhdistysten kritiikki. Yhteistyökumppanit maksavat isoja rahoja osallistumisesta mm. Isännöintipäiville. Isännöitsijöiden kautta tilataan vuosittain useiden satojen miljoonien edestä urakoita ja eri tilaisuuksissa kannattaa olla läsnä, jotta kasvot tulevat tutuiksi ja pääsee mukaan kilpailutuksiin. Kaupallisessa bisneksessä laajan kontaktiverkon luominen on elintärkeä asia. Kuntapuolellahan sillä ei ole juurikaan väliä, hankintaprosessit ovat erilaisia.
Miljoona euroa kuulostaa isolta summalta mutta ei kuitenkaan ole tavaton. Ennemminkin hyvä puskuri huonoja aikoja varten. Omassa firmassani pyrin pitämään pankissa vähintään sata tonnia. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä (HESY) on tilillään yli kuusi miljoonaa euroa. Saatuani kuulla siitä, lopetin joitain vuosia sitten koko aikuisiän kestäneen jäsenyyteni.
Vertailuksi voidaan mainita, että Suomen Kiinteistöliiton ja sen alueyhdistysten omaisuuus on useita kymmeniä miljoonia euroja. Isännöintiliitto on siihen verrattuna köyhä maalaisserkku.
Me jotka päivittäin yritämme pysyä isännöintialalla hengissä, tiedämme, että kilpailu on armottoman kovaa. On mahdoton ajatus, että Isännöintiliitto voisi ohjata pirstaleisia markkinoita. Edes valtakunnalliset isot isännöintiketjut eivät siihen kykene (eivätkä mihinkään muuhunkaan, lat.huom.). KKV:n tutkinta kohdistuu lehdistötiedotteisiin, joissa toimitusjohtaja Tero Heikkilä on peräänkuuluttanut isännöintipalkkioiden yleistä nostamista.
Näin tekevät muutkin edunvalvojat. Joitain vuosia sitten LVI-Tekniset Urakoitsijat ry esitti julkisesti hintojen nostamista jäsenyritystensä huonon kannattavuuden parantamiseksi. Etenkin, kun putkiurakoita tilataan paljon, on hintoja tarkistettava ylöspäin. KKV ei aloittanut tutkintaa.
Heikkilän rikkeitä ei voi kiistää mutta selvää on, että ne perustuvat tietämättömyyteen kilpailulakien noudattamisesta, eivät tarkoitukselliseen hyödyntavoitteluun. KKV julkistaa tänä vuonna tuomionsa mutta isännöitsijäkenttä on jo antanut Heikkilän virheet anteeksi.
Isännöintiliitto ja Kiinteistöliitto täydentävät hyvin toisiaan. Taloyhtiöiden hallitusten jäsenet saavat molemmilta pääosin laadukasta asumiseen ja omistamiseen liittyvää tietoa. Ja onhan Isännöintiliiton asiakasjulkaisu Kotitalo jo ohittanut Kiinteistölehden, mitä ymmärrettävyyteen ja helppolukuisuuteen tulee. Juuri teini-ikään tulleelta liitolta se on kelpo suoritus.
Walter Kylmäsilta
Post scriptum: Toivon, että Marjut Joensuu osoittaa Kimmo Karviselle armoa. Asiallinen kritiikki on aina tervetullutta ja ammattilaisten pitää osata sietää sitä.