Isännöintiliiton ja isännöintialan kevään 2021 suurkohuista on nyt runsas vuosi ja asioita voidaan pohtia viileästi, etäisyyttä ottaen. Kirjoitin blogeissa numero 27 ja 28 Isännöintiliiton kriisistä. Nyt joudun valitettavasti ottamaan osan kirjoittamastani takaisin. Isännöintiliiton ex-toimitusjohtajan Tero Heikkilän rooli on mitä ilmeisimmin ollut hieman toinen, kuin mitä vuonna 2018 kuviteltiin. Kävin itsekin aikoinani vuosien ajan Isännöintiliiton koulutustilaisuuksissa ja olen kymmeniä kertoja lukenut aviiseista ja kuullut liiton edustajilta, että ”Yleistä hintatasoa on korotettava ja tehdystä työstä laskutettava”, risteilyillä, seminaaritilaisuuksissa, messuilla, koulutuksissa, jne. Samalla yleisellä tasolla, kuten esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry on viimeiset 50 vuotta toitottanut tuottaja- ja kantohintojen korotustarpeista.

Nyt katsotaan puheiden olleen rikollista puuhaa. Kyse on silloisen Isännöintiliiton johdon tietämättömyydestä, mutta ilmeisesti vain osittain. Liiton hallituksessa olleet isokenkäiset olivat toimitusjohtaja Heikkilän kanssa (tai jopa hänen käskystään) keskenään tarkoituksella koordinoineet hinnoittelumielikuvan rummuttamisesta suurelle yleisölle median, julkisten esiintymisten ja liiton oman Kotitalo-julkaisun kautta. Se on tässä se rikos. Ei se, että lisätyöstä tulisi veloittaa tai että matalakatteisella alalla toimistot yleisesti ottaen tarvitsevat tuloja, jotta viime kädessä asiakkaita itseäänkin hyödyttäviä toimintoja voidaan kehittää ja ylläpitää.

Kilpailu- ja kuluttajavaraston selvitystyö on laaja mutta ei kovin syvällinen. Kuitenkin on tullut osoitetuksi, että tietoja on välitetty liiton jäsenyritysten kesken ja kilpailulakeja on objektiivisesti katsoen rikottu. Sitä ei voida kiistää ja rikkeistä on annettava sanktiot syyllisille. Luultavasti puhutaan satojen tuhansien eurojen seurausmaksuista, ei kahdestakymmenestäkahdesta miljoonasta, kuten KKV ehdottaa. Virasto luultavasti yritti, mutta ei kyennyt osoittamaan, että taloyhtiöt olisivat faktisesti maksaneet ylihintaa ostamistaan palveluista. Kilpailulakeja on rikottu mutta kyse ei ole kartellista, kuten termiä perinteisessä mielessä käytetään.

Isännöintialaa on viimeiset kaksikymmentä vuotta yritetty modernisoida. Oma putiikkini on siirtynyt täydellisen digitaaliseen ympäristöön ja toimintoja on järkeistetty. Toimialan laajan muutoksen tarpeesta ei ole ollut erimielisyyttä. Koko alan pitää uusiutua. Yksittäiset toimistot joko kehittyvät tai sitten ne häviävät markkinaosuuksia niille toimijoille, joiden katse on tulevaisuudessa. Jotta asiakkaita voidaan palvella modernimmin, on töitä tehtävä fiksummin. Perseeseenpotkijana koko isännöintikentälle toimi Suomen Isännöintiliitto ry ja ykköspiiskurina toimitusjohtajansa Tero Heikkilä.

(Valitettavasti Heikkilän viimeisinä tj-vuosina isännöintiyritysten keskinäistä yhtenäisyyttä rikkoi liiton rajattomaksi koettu ahneus. Usea meistä harmitteli, että jäsenet taitavat olla liittoa varten eikä päinvastoin, kuten olisi kuulunut. Samoja tuntemuksia kuulimme liiton eri yhteistyökumppaneilta. Myös oman firmani jäsenyys päättyi tuolloin. Aihe on eri kirjoituksen arvoinen, eikä siitä tällä kertaa tämän enempää.)

Se, että taloyhtiöasiakkaat toivovat kaiken sisältyvän perushintaan, on asiana ok. Saahan sitä haluta. Kun taloyhtiöiden suojeluohjelmat tulivat pakollisiksi viitisentoista vuotta sitten, monet isännöitsijäkollegat laativat niitä otsa hiessä iltaisin. Korvausta eivät saaneet, koska taloyhtiöt eivät halunneet maksaa. Omassa toimistossani palkkasimme konsultteja tekemän työn ja taloyhtiöt maksoivat kohtuulliset laskut. Tietysti. Kun aikanaan rakennustyömaille määrättiin erillinen tilaajan nimeämä työturvallisuuskoordinaattori, käytiin taloyhtiöissä sama keskustelu. Hallitukset halusivat sen perushintaan sisältyväksi. Isännöitsijöiden olisi pitänyt ottaa henkilökohtainen vastuu kontolleen, jotta taloyhtiöiden ei tarvitse maksaa palvelusta ulkopuolisille rakennusalan ammattilaisille. Kolmanneksi muistan, kun vuonna 2014 verottaja päätti rakennusurakoiden ilmoitusvelvollisuudesta verottajalle. Meitä isännöitsijöitä uhkailtiin peräti 15 000 euron seuraamusmaksuilla, ellei ilmoitusta tehdä oikein ja ajallaan. Kenellekään As Oy-asiakkaalle ei jäänyt epäselväksi, että lisävelvoitteista ja vastuista tullaan laskuttamaan.

Yleiskeskustelussa Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimuksesta on käytetty sanaa ”omakustannushinta”. Tätä termiä olen väsymykseen asti kuullut Kiinteistöliiton ja sen jäsenyhdistysten edustajilta. Ajatus on, että jos hyödykkeen tuotantokustannukset ovat 10 euroa, voi asiakkaalta pyytämä hinta olla 10 euroa plus kohtuullinen kate. Niin on julkisten palvelujen hinnoittelussa mutta ei yksityisellä puolella. Esimerkinomaisesti pippuripihvi voi maksaa 17 euroa tai 43 euroa. Kuluttaja yksin päättää mihin ravintolaan menee asiakkaaksi. Harri Hiltusen ja Kiinteistöliiton väen olisi turha mennä tämän maan ravintoloihin kertomaan, mitä paljon pihvistä saa enintään veloittaa. Yrityskonsultin tuntiveloitus voi olla 200 euroa tai 2 400 euroa. Kyse on kustannusten kattamisesta, mutta myös oman osaamisen, vuosikymmenten työkokemuksen ja jopa brändin hinnoittelemisesta. Mikäli pyydetty hinta on liian korkea, menettää toimisto asiakkaita, koska kysynnän ja tarjonnan laki ohjaa asiakkaat sellaisille palveluntarjoajille, joiden hintataso on tilaajien mielestä tasapainossa. Näin on myös isännöintialalla ja niin sen kuuluukin olla.

Hyvät asianajajat veloittavat 80 euroa plus alv pelkästään siitä, että ottavat vastaan asiakkaan lähettämän sähköpostin. Jos se pitää lukea, veloitetaan siitä erikseen. Se on kallista mutta kokemuksesta tiedän, että taloyhtiöhallitukset haluavat ostaa palveluja nimenomaan alan parhailta ja tunnetuimmilta osaajilta. He ovat aina myös kalleimpia.

Markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden oletettavasti pitkäksi venyvän käsittelyn takia tulee kestämään pitkään, ennen kuin kohu on kokonaan ohi. Nyt vuosi kohun jälkeen voin ilokseni todeta, että isännöintiyrittäjien maine ei vuonna 2021 kärsinyt lainkaan. Isojen poikien hölmöilyn vuoksi rehellinen perusyrittäjä ei menettänyt ensimmäistäkään asiakasta ja hän voi edelleen ylpeästi laskuttaa osaamisensa antamisesta asiakkaidensa käyttöön.

Jonkinasteista hämmennystä, itse asiassa erittäin suurta, herätti Isännöintiliiton nykyisen johdon varaukseton tuki entiselle toimitusjohtajalleen ja vuosien 2014–2017 hallitukselle. Nimittäin samalla hetkellä, kun KKV julkisti sanktioehdotuksensa kuudelle yritykselle ja Isännöintiliitolle, lähetettiin medialle tiedote, jossa vakuutettiin Isännöintiliiton syyttömyyttä epäilyksenalaisiin tekoihin. Minulla ei ole kontakteja sisäpiiriläisiin enkä tiedä, miksi näin toimittiin. Arvaukseni on, että jollain konstilla ”isot pojat” onnistuivat sitomaan jälkeensä valitun hallituksen herrasmiesmäisellä uhkauksella: ”Toivo Korhonen, äänestämme sinut jatkoon, jos tuet meitä, kun KKV:n tuomio aikanaan tulee. Koskee myös Miaa”. Isännöintiliitto olisi keväällä 2021 voinut viestiä ”On toimittu väärin ja olemme pahoillamme. Otamme kaikesta opiksi ja menemme elämässä eteenpäin” tai joitain vastaavaa. Niin ei haluttu tehdä.

Kotitalo-lehden numerossa 3/2021 (sivu 54) Mia Koro-Kanerva kirjoitti ”On harmi, että menneisyyttä koskeva kartellitutkinta tahraa isännöintiliiton nykyisen tekemisen mainetta”. Johtunee siitä, että nykyinen johto ei yksiselitteisesti tuominnut entisen tekemiä virheitä.

Linkki Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimukseen: https://www.kkv.fi/ajankohtaista/tiedotteet/kkv-esittaa-22-miljoonan-euron-seuraamusmaksuja-isannointialan-yrityksille-ja-isannointiliitolle-hintakartellista/

Walter Kylmäsilta