Siirsimme ennen joulua toimistomme viimeiset taloyhtiöt Maanmittauslaitoksen ylläpitämään huoneistotietojärjestelmään. Prosessi meni hyvin, kunhan joidenkin tuntemattomien osakkaiden tiedot ensin kyettiin selvittämään.

Sosiaali- ja terveysuudistus markkinoitiin kymmenen vuotta argumentilla, että rahaa säästyy, kun valtio koordinoi palvelujen tuottamisen keskitetysti. Näin olisi voinut olla mutta eräiden puolueiden vaatimusten vuoksi järjestelmästä tehtiin erittäin raskassoutuinen. Rahaa ei säästy.

Samalla argumentilla markkinoidaan huoneistotietojärjestelmää. Ensimmäinen vaihe (Asrek 1) pitää sisällään osakekirjojen digitalisoinnin. Asiana uudistus on tietenkin hyväksyttävissä. Helsingin pörssissä paperisista osakekirjoista luovuttiin kolmekymmentä vuotta sitten ja digitaalista järjestelmää ylläpitää yksityinen yritys. Asunto-osakeyhtiöiden osakeluettelot haluttiin kuitenkin valtion ylläpidettäviksi. Miksi?

Istuin perjantaina 23.2.2024 erään isännöitsijän luona palaverissa, kun hänen sähköpostiinsa tuli tieto Asrek 2:n valmisteluista. Tiedotteessa Isännöintiliitto kritisoi, että Asrek 2:n velvoitteet tulevat voimaan liian nopeasti ja enemmän aikaa on annettava valmisteluun. Jos oikein muistan, aiotaan muun muassa taloyhtiöiden kunnossapitotarveselvitykset, osakkaiden muutostyöilmoitukset ja talousarviot myös siirtää valtion keskusrekisteriin. Jatkokehityksestä vastaa maa- ja metsätalousministeriö (!).

Aikataulukritiikki on varmasti paikallaan mutta nostan esille ideologisen puolen. Kun tässä maassa vihdoinkin on vastuullinen hallitus, joka ymmärtää talouden kokonaisuuden, ei mitään tehtävää tulisi enää siirtää julkiselle puolelle. Päinvastoin. Siitä on laaja yksimielisyys, että valtionhallintoa on yksinkertaistettava.

Asrek koskee palveluja, jotka yksityiset tahot, ensisijaisesti isännöitsijätoimistot, tuottavat. Nyt prosessit halutaan teettää tuplana. Ensin isännöitsijät tekevät ne mutta lisäksi ne siirretään julkiselle puolelle. Virkamieskunta ihannoi valtiojohtoisia prosesseja ja ne koetaan arvokkaiksi vain osana julkista palvelua. Tarvetta sille ei ole, mutta demarijohtoisen hallintoperiaatteen mukaan edetään, kun äänestäjät eivät kerran protestoi. Samaan kategoriaan kuuluu koirien rekisteröintipakko. Joitain ruokaviraston virkamiehiä uhkasi töiden loppuminen ja heille järjestettiin lisätehtäviä kummelityyliin ”Pena sen keksi, että mitä jos ruvettaisiin pitämään kirjaa koirista”. Samat tiedot ovat jo Kennelliiton rekistereissä mutta yksityisen tahon ylläpitämä tietokanta ei kelvannut. Onneksi suomalaiset ymmärsivät, että valtiolla ei kuulu olla minkäänlaista roolia heidän koiriensa elämässä ja ovat laajasti jättäneet noudattamatta rekisteröintipakkoa. Lehtitietojen mukaan koirarekisterin ylläpito maksoi vuonna 2023 yhteensä 732.000 euroa. Valtion budjetissa merkityksetön summa mutta mikroyrittäjänä suhteutan sen yritykseni tuottoihin. Jos tuo summa pitäisi kustantaa firmani maksamilla tuloveroilla, menisi siihen 80 vuotta (ilman diskonttausta). En taistele päivittäin pitääkseni firmaani voitollisena sellaisen hallintohöpönhöpön vuoksi.

Kansantalouden kannalta kehitys on turmiollinen. Maksamme korkeita veroja, jotta sinänsä fiksut ihmiset tekevät verorahoillamme turhaa työtä. Heidän pitäisi olla yksityisten yritysten palveluksessa kehittämässä kaupallisia tuotteita. Suomi tarvitsee deregulaatiota, ei lisää julkista hallintoa. Petteri Orpo julisti 13.1.2024 Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä, että ”Byrokratiaa ja turhaa sääntelyä purettava yrittämisen ja investointien tieltä”. Lehden mukaan ”kevään kehitysriihessä jokainen kivi käännetään”. Tällä hetkellä kiinteistöalalla kehitys tuntuu päinvastaiselta ja voin kuvitella, että Asrek 3 jo on jonkun maa- ja metsätalousministeriön viljelystarkastajan työpöydällä. Se pitänee sisällään, että maamittauslaitoksen väki ryhtyy ylläpitämään taloyhtiöiden saunavuoroja ja autopaikkojen jonotuslistoja.

Walter Kylmäsilta