Vuoden 2016 ensimmäinen viikko oli varsin kylmä. Mittasimme täällä Helsingissä useana päivänä jopa -26 asteen lämpötiloja. Ja koska meri on vielä ilman jääpeitettä, on se vallan himputin kylmää. Verrattavissa -42 asteeseen Ivalon korkeudella. Juuri nyt mittari näyttää vain -10 ja se tuntuu jopa lämpimältä. Autokin käynnistyy ilman yskimistä.

Kylmä viikko johti, jälleen kerran, erikoisiin yhteydenottoihin isännöimistäni kantakaupungin vanhoista taloyhtiöistä. Ammatti-isännöitsijänä luonnollisesti vastaan esitettyihin kysymyksiin.

Eri tilanteissa olen havainnut, että nykyisin ei oikein aina osata asua. Valitettavan tavallista on, ettei tiedetä mitä virkaa eteisessä olevalla sähkökeskuksella on. Sen sisällä olevat sulakkeet ovat täyttä utopiaa valtaosalle tämän maan alle 25-vuotiaista.

Kylmyys on toinen asia mitä ei osata. Siinä ei pitäisi olla mitään erityistä, että vuoden muutamana hassuna pakkaspäivänä stadilaistet joutuvat käyttämään pitkiä kalsareita. Viikolla vastaanottamani puhelut olivat taas hämmästyttäviä ja vahvistivat sen, että osa suomalaisista ovat vieraantuneet tavallisesta elämästä.

Yksi oli joutunut ”vetämään peiton kunnolla päälleen yöllä, kun yöllä olisi muuten tullut vilu.”

Toinen ilmoitti, että ”korvausilmaventtiilistä tulee kylmää ilmaa sisälle. Voiko sille tehdä jotain?”

Kolmas ilmoitti joutuneensa ”laittamaan villasukat jalkaan, koska lattianrajassa on vain 17 astetta!”

Neljäs oli lounasravintola, jonka tarjoilijatyttö ilmoitti, että ”Baarissa on kylmää, voisitteko tehdä jotain kun asiakkaat ja henkilökunta valittavat.” Selostin, että koska lounastajat tulevat ja menevät jatkuvasti auki olevasta pääovesta, tulee sieltä ulkoa samalla jäätävän kylmää ilmaa sisälle. Se on puhtaasti fysiikan laki. Puolen tunnin lounaan aikana voi kyllä pitää päällystakkia olkapäillään, jos ei muuten pärjää.

Ja niin edelleen.

Talvisodassa taisteltiin neljänkymmenen asteen pakkasissa. Veteraanit eivät itkeneet vaan tekivät mitä piti tehdä. Nykyajan diginörteistä ei olisi juoksuhautoihin. Siinä kävisi niin, että Mannerheimille soitetaan kun espressolaitteeseen ei saada sähköä ja kosketusnäyttökännykän akusta loppuu virta.

Kylmääkin on, paleltaa.

Walter Kylmäsilta