Syyskuussa 2015 Turussa kokoonnuttiin valtakunnallisille Isännöintipäiville, järjestäjänä Suomen Isännöintiliitto. Päivien yhteydessä pidetyssä liiton vuosikokouksessa paikalla olleet edustajat todistivat pienen mutta erikoisen episodin.

Esitelleessään vuoden 2016 toimintasuunnitelmaa toimitusjohtaja Tero Heikkilä sanoi, että ”yleensä olen iloinen, kun isot ketjut ostavat pieniä kilpailijoitaan, koska he kykenevät palvelemaan asiakkaitaan paremmin”.

(Tarkennan, että tämä on toisen käden tietoa mutta usea paikallaolija on referoinut tapahtunutta samalla tavalla)

Isot vastaan pienet on iänikuinen keskusteluaihe isännöintipiireissä.

Itse edustan hyvin pientä helsinkiläistä toimistoa, jolla on vakiintunut asiakaskunta. Sen perusteella mitä olen viidentoista vuoden aikana nähnyt pääkaupunkiseudun markkina-alueella, en ole ollenkaan vakuuttunut Heikkilän väitteen oikeellisuudesta. Mikään tutkimus ei tue väittämää, että isot ketjut kykenevät palvelemaan asiakkaitaan pienyrittäjiä paremmin.

Vuodesta toiseen povataan isojen syrjäyttävän meidät pienet ja imuroivan markkinoilta tuottavimmat asiakkaat. Mitään sellaista ei ole missään vaiheessa kuitenkaan ollut havaittavissa.

Tämä koskee nimenomaan Helsingin ja kehyskuntien tilannetta. Muualla markkinat ovat toisenlaiset, varsin monesta eri syystä.

Ketjut ottavat Helsingissäkin uusia asiakkaita raadollisen alhaisella hinnalla mutta samaan aikaan ne menettävät niitä yhtä paljon. Perälauta vuotaa, ja pahasti. On tehnyt niin jo vuosia.

Valtakunnalliset ketjut eivät kykene pitämään osaavaa henkilökuntaa palkkalistoillaan. Kokeneiden osaajien menettäminen johtaa siihen, etteivät ketjut myöskään kykene pitämään tuottavista asiakkaistaan kiinni.

Ja minne ne asiakkaat sitten menevät? No, meille pienyrittäjille tietysti.

On hämmästyttävää, että kaksi isointa ketjua vuonna 2014 lomauttivat henkilökuntansa 1-2 viikoksi. Helsingissä sellaiseen ei ole tarvetta, koska kaikki pätevät isännöitsijät ovat jatkuvasti ylityöllistettyjä. Ketjujen henkilökunnan työmoraali romutettiin vuosiksi eteenpäin. Miksi venyä, jos kiitoksena on lomautus?

Molemmissa yrityksissä konsernijohto (mikä muuten näissä piireissä on varsin kauhea sana…) ilmoitti lomautusten johtuneen institutionaalisten omistajien tuottotavoitteista. Jos asiakkailta ei saada tarpeeksi rahaa, otetaan se sitten työntekijöiltä.

On paljon aloja, joissa suuruuden ekonomia toimii ja sitä kannattaa hyödyntää. Prosessiteollisuus, lääkärikeskukset, ruokakaupat, jne, jne. Isännöinnissä merkittävää skaalaetua ei ole. Jos olisi, me kilpailijat kyllä tietäisimme siitä ja muokkaisimme vastaavasti omia toimintatapojamme.

Koska valtaosa kuluista muodostuu henkilökunnan palkoista, ei lopputuotetta, eli luottamuksen tunnetta, voida skaalata. Yksittäisiä tietoteknisiä prosesseja voidaan keskitetysti hoitaa kustannustehokkaammin. Sitä ei voi kiistää mutta se on kuitenkin vain pieni osa asiakaskohtaamisen palvelutuotantoprosessia.

On varmaa, että Kotipizza voi ostaa raaka-aineita paljon halvemmalla kuin yksittäinen kivijalkaravintola, esimerkiksi Pizzeria Rodolfo Helsingin Kruununhaassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiakkaat samalla olisi valmiita maksamaan enemmän Rodolfon pizzoista kuin bulkkikilpailijansa tuotteista. Rodolfon olisi jo aikoja sitten pitänyt mennyt konkurssiin jos ostopäätöstä tehtäessä tuotteen hinta ratkaisisi. Niin ei ole.

Yhtälailla on työntekijöiden toiveet otettava huomioon. Jotkut viihtyvät isossa porukassa kun taas toiset kokevat, että heidän työsuoritustaan arvostetaan paremmin pienemmässä työyhteisössä, jossa on matala hierarkia.

Meidän pienyrittäjien kilpailuedut ovat aito paikallisuus, sosiaalinen joustavuus ja sitoutuneisuus, todella vankka osaaminen ja pitkäaikaiset henkilökohtaisen suhteet eri sidosryhmiin. Tunnen omien talojeni asukkaat jo vuosien takaa ja he tuntevat minut. Tiedämme toistemme hyvät ja huonot puolet. Paikallisissa pienyrityksissä ei ole raportointivelvollisuuksia aluepäälliköille ja toimialajohtajille. Suurten isännöintiketjujen kilpailuetu perustuu loppujen lopuksi vain suppean näennäiseen tehokkuuteen.

Toimitusjohtaja Heikkilä on hyvä ja pitää tämän mielessä, kun hän jatkossa pitää puheita Isännöintiliiton vuosikokouksissa.

Walter Kylmäsilta