Helsingin Sanomat kirjoitti sunnuntaina 10.2.2019 isännöinnistä. Journalistiset ambitiot oli taas asetettu hiukan liian matalalle mutta ei haittaa. Meille ammattilaisille on vain ja ainoastaan hyvä, että isännöinti yleisellä tasolla on tapetilla. Lehtien kirjoittelut herättävät hallituksen jäseniä pohtimaan juuri oman taloyhtiönsä tilannetta.

Osa suomalaisten taloyhtiöiden hallituksista ovat laiskoja. Jatkavat epäkelpojen isännöitsijöiden kanssa eivätkä talot siirry ”oikeille” tekijöille. Tilanne on verrattavissa siihen, että kuluttaja menee viikosta toiseen lounaalle ravintolaan, jossa tarjotaan huonoa ruokaa. Normaalitilanteessa nälkäinen ruokailija vie lounassetelinsä seuraavassa korttelissa olevalle ravintoloitsijalle, mutta isännöintipalvelujen kohdalla ei toimita niin. Tyydytään siihen mitä saadaan. Kilpailuttaa pitäisi, mutta kun ei jaksa.

Hesarin kirjoitusta myös kommentoitiin. Alla on ote vastauksesta, joka kirjoitettiin nimimerkillä Timotex:

”Isännöitsijän rooli ei ole olla taloyhtiötä ja sen asukkaita komenteleva vääpeli ja tai pomomies, vaan taloyhtiön ja sen asukkaiden palvelija”.

Timotex on väärässä. Isännöitsijällä on useita rooleja ja yksi niistä todellakin on asukkaita komenteleva vääpeli. Kokeile esimerkiksi järjestää yön yli kestävät bileet isännöitsijä Kylmäsillan hoidossa olevassa talossa. Lupaan olla kova mutta armoton. Toista kertaa et juhli. Et uskalla.

Taloyhtiöissä on lukemattomia tilanteita, joissa isännöitsijä joutuu sanomaan asukkaalle ”Ei käy”.

Kohtapuolin kaksi vuosikymmentä jatkunut ammatti-isännöitsijän ura on saattanut minut yhteen upeitten ihmisten kanssa. Valtaosa kohtaamisista kuuluvat tähän joukkoon ja monien kanssa on muodostunut keskinäiseen kunnioitukseen pohjautuva, pitkäkestoinen ja lämmin ammattisuhde.

Olen myös törmännyt kummallisiin hallituksen jäseniin, osakkaisiin ja asukkaisiin. Fiksujen sekaan mahtuu hulluja, psykopaatteja, maanisdepressiivisiä juonittelijoita, vähät välittäviä höpöttelijöitä, mahtailijoita ja mielipiteissään ailahtelevia haihattelijoita. Usein haukutaan ammattisijoittajia mutta heidän kanssaan ongelmia on lopulta ollut todella vähän. Hehän ovat ammattilaisia.

Jossain aiemmassa blogikirjoituksessa kirjoitin tilanteesta, joissa isännöitsijä on ainoa, joka pitkäjänteisesti ajattelee talon parasta. Hallituksia tulee ja menee ja ainoa, joka katsoo kymmenen vuoden päähän, on tehtäväänsä vastuullisesti asennoituva isännöitsijä. Ihannetilanteissa se toki tehdään hallitusten kanssa.

Muistan puhelun, jossa hallituksen puheenjohtaja pyysi minua antamaan Helsingin keskustan kohteesta isännöintitarjouksen. Perustelu isännöinnin vaihtamiseen oli, että ”meidän nykyinen isännöitsijä ehdotti budjettikokouksessa hoitovastikkeen nostamista eurolla per neliö”. Soittajan mukaan muuta varsinaista ongelmaa ei ollut.

Hesari on kuitenkin oikeassa. Markkinoilla on aidosti huonoja isännöitsijöitä ja isännöintifirmoja. Sadasta isännöitsijästä kahdeksankymmentäviisi on kuitenkin perushyviä ja loput viisitoista karsiutuvat ajan myötä alalta pois. Siltä osin isännöinti ei liiketoimintana eroa muista palvelualoista.

Onko se isännöitsijöiden vika, että saamattomat hallitukset vuodesta toiseen ostavat surkeita palveluja surkeilta isännöitsijöiltä? Sosiaalisessa mediassa kitistään, pihaparlamenteissa mutistaan ja lehtiin kirjoitetaan, mutta itse asialle ei tehdä mitään. Kilpailuttaa pitäisi, mutta kun ei jaksa.

Miettikää sitä.

Walter Kylmäsilta
vääpeli ja pomomies