Kimmo Karvinen AKHA ry:stä julkaisi 7.6.2020 Helsingin Sanomien mielipidesivuilla kirjoituksen ”Isännöitsijän on oltava lojaali taloyhtiöille”. Kommentoin sitä muutamalla rivillä.
Karvinen kirjoittaa, että ” Isännöitsijän lojaalisuus taloyhtiölle on koko toimialan tärkein eettinen ohjenuora. Toki sitä edellyttää myös asunto-osakeyhtiölaki, jonka mukaan isännöitsijän on huolellisesti toiminen edistettävä taloyhtiön etua”.
Noin kahden vuosikymmenen kokemuksella on minun vaikea uskoa, että kukaan ammatti-isännöitsijä toimisi muulla tavalla. Se tulee selkärangasta.
Ongelma ei olekaan isännöitsijän lojaliteetti taloyhtiötä kohtaan vaan se, että asunto-osakeyhtiöiden hallitukset edellyttävät isännöitsijän olevan uskollinen nimenomaan hallitusten jäseniä kohtaan.
Se on kokonaan eri asia.
Jos syysmyrskyssä talon katto vuotaa, voi hallituksen puheenjohtaja ehdottaa reikien paikkaamista jeesusteipillä, jotta rahaa ei tuhlata turhuuksiin. Toinen jäsen vaatii koko katon uusimisen suunnittelun käynnistämistä välittömästi ja ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumista koolle. Kolmas pyytää olemaan hosumatta, onhan katto toiminut jo yli kuusikymmentä vuotta virheettömästi. Neljäs jäsen ei edes muista olevansa talon hallituksessa ja ihmettelee vilpittömästi, miksi häneltä kysytään yhtään mitään.
Ammatti-isännöitsijä puolestaan tilaa laskutyönä, ilman kilpailutusta, koska asialla on kiire, vuotavien saumojen tiivistämisen urakoitsijoistaverkostoonsa pitkään kuuluneelta luottopeltisepältä, jonka ammattitaitoon hän luottaa sataprosenttisesti.
Tällöin isännöitsijä edistää huolellisesti toimien yhtiön etua, kuten As Oy-laki määrää, mutta toimii hallituksen ja sen yksittäisten jäsenten tahtoa vastaan.
Minkä takia hallitus kokee, että ”isännöitsijämme toimii jälleen kerran omavaltaisesti eikä kuuntele ketään. Eiköhän ruveta etsimään toista kaveria tilalle”.
Kirjoituksessaan Karvinen viittaa asunto-osakeyhtiölain 1. luvun 11 pykälään mutta siteeraa sitä väärin. Lause kuuluu sanantarkasti, että ”Yhtiön hallituksen ja isännöitsijän on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua”.
Kun muistetaan, että kolmasosa taloyhtiöiden hallituksen jäsenistä on vapaamatkustajia, vailla osaamista kollegiaalisesta päätöksenteosta ja vailla halua valvoja taloyhtiönsä etuja pitkäjänteisesti, voisivat AKHA ja muut alan järjestöt välillä kohdistaa kritiikkinsä muualle kuin isännöitsijöihin.
Walter Kylmäsilta